Yksi viime vuoden parhaimmista lukemistani kirjoista oli Lea Ypin Vapaa, joka kertoi hänen varhaiselämästään kommunistisessa Albaniasssa. Albania on nykyisin nouseva matkailumaa mikä tulee selväksi myös Pirjo Mellasen kirjassa Matkustin Albaniaan.
Mellanen ja hänen miehensä Hari eivät vain matkusta maahan vaan ovat ostaneet entisestä kommunistijohtajien rantaparatiisi Sarandasta kakkosasunnon. Paikkakunnalla on jo olemassa suomalaisten yhteisökin. Korfu ja Italia ovat sieltä aistittavan lähellä.
Mellanen kirjaa arkensa tapahtumia yksityiskohtaisesti rantakohtaamisista rantabulevardin xhiron eli iltakävelyn tunnelmaan. Kirja on kuvitettu ja myös kuvailtu, mistä olisin itse ollut varsinkin loppupuolella valmis reippaasti karsimaan. Lukijan iloksi hän ajelee myös pieniin kyliin ja pistäytyy muun muassa vuoristopuron halkomaan ravintola Ujvaraan (kuvassa).
Osa-aikasarandalainen myös osaa ja koko ajan opettelee jonkin verran albaniaa mikä on arvostettavaa.
Selkeäsanainen, päiväkirjamainen kirja ei paljoa yllätä, mikäli kulttuurien tyypillisiä piirteitä tuntee edes hieman:
perhesiteet ovat Albaniassa tiiviit, asunto ei valmistu ajoissa, mutta rakennusporukka käyttäytyy tuttavallisen ystävällisesti, turvallisuus rakennuksilla ja liikenteessä on heikkoa eikä heijastinta tunneta (tunnetaanko muualla kuin Pohjoismaissa?). Muovipusseja tuputetaan kaupoissa mikä näkyy rantavesissäkin.
Rikollisuutta Mellanen ei ole Albaniassa henkilökohtaisesti kohdannut eikä pyöräilyä siellä nähnyt. Ihmisten ystävällisyyttä ja auttavaisuutta hän ei vain ihaile vaan myös sitä usein käytännössä kohtaa.
Albanian lipun kotka kuvattuna katutaideteoksessa Sarandassa.
Ruoka kuulostaa tuoreelta ja herkulliselta - jos siis saa mitä tilaa mikä ei läheskään aina ole itsestäänselvyys. Erityisesti kukoistaa hevi-osasto.
Kirjoittaja mainostaa Albanian edullisuutta muutaman sadan leken hinnoilla. Olisi lukijaystävällistä avata paikallisen rahan arvoa euron kurssiin heti, kun se tekstissä ensimmäisen kerran mainitaan (muutama sata lekeä = 2 - 3 euroa). Mutta edullista todella on, kun tukan saa onnistuneesti leikattua ja värjättyä kuudella eurolla.
Sananvapaus yllätti kyllä ja se todentuu poliitikkojen varjolla humoristisesti. EU:iin Albanian on kuitenkaan turha haikailla niin kauan kuin korruptiosta ei päästä eroon. Auton jos haluaa rekisteröidä, kannattaa varautua kohtuuttomaan byrokratiaseikkailuun. Pienellä kaverikorruptiolla siitäkin selvittiin.
Kirjan arvo on siinä, että mikäli suunnittelee muuttoa tai matkaa Albaniaan, tietää edes vähän mihin varautua. Toisin sanoen, he, jotka eivät ole kovin tarkkoja esimerkiksi turvallisuusseikoista, illaksi sammuneista katulampuista tai muuten yleensä kaiken toimivuudesta, voinevat lähteä huoletta huokeasti nauttimaan maisemasta ja kanasta. Sekä juomaan rakia, jonka olen tähän asti luullut vain kreikkalaisten herkuksi. Raki on varmaankin tiheimmin toistuva sana kirjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti