Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. joulukuuta 2024

Mika ja sika

Jouluko toivon aikaa?

Siinä ei lie mitään taikaa
ettei nuttu lähesty
eikä pelto äesty.

Mutta se yksi valtaa taas mielen
meinaa viedä ihmisen kielen,
kun näkee vadilla joulusienen.

Silti kinkkua en pöydässä nää
ja nyt uunista ilmestyy sian pää
joka puhuu:

”Huhuu!
Onko täällä apsia!
Pitää saada tiukkaa snapsia!
Tai viekää minut takaisin!
Missä täällä on kylmäkaappipakastin!”

Nyt on kaaos keittiössä
toivo kaikki heittiössä
joka ennen asui naapurissa,
mutta nykyään kai Kaakkurissa
sen puhelinnumero vain puuttuu

taas sianpää suuttuu
sen sorkka mustaksi muuttuu:

”Mikä on vika minussa!
Vaikka olen niin hyvässä lihassa!”
huutaa sika

mutta sieltähän tuleekin
naapurin Mika!
tuo lahjat
ja uunin kahvat

saadaan sika säkkiin
eikä joudu Mikakaan häkkiin.

Nyt on possu taas uunissa
ja lapset kiinni luurissa
tuli keittiöön rauha

ilma on ulkona sangen lauha.

Silti ei saa sielu rauhaa
on kalja vähän laihaa

mutta niinhän se jouluna aina.

Julkaistu ensimmäisen kerran Mun Oulussa 16.12.2020.


perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulujuttuja 1: Pöllö


Jouluihminen en erityisesti ole. En sillä tavoin, että odottaisin sitä kausijuhlana.

Mutta pidän pienimuotoisesta, jotenkin erilaisesta ja samalla perinteisestä virittelemisestä. Viime vuonna ostin elämäni ensimmäisen kuusen, muovisen valkoisen ja hieman tyylikkäitä yksityiskohtia siihen.

Valot on tärkeitä aina, sähköisinä ja tulisina.

Puutun tässä blogissani muutamiin jouluun jouduttaviin tekoihin, tempauksiin ja ajatuksiin. Niiden perimmäinen tarkoitus lie paitsi lukijan viihdyttäminen myös itseni sparraaminen etenkin joulusiivoamiseen ja kehtaamiseen hakea muovikuusi varastosta.

Tänään tapasin Stockmannilla taas pöllön. Tapasin kolme viikkoa sittenkin, mutta en silloin alkanut toimenpiteisiin.

Pöllöjä on kuitenkin alkanut törmäillä eteeni paidoista, koruista ja koriste-esineistä, tyynyliinojen kuoseista.

Sitä tietysti näkee mitä haluaa, myös tavaratalossa.

Kävin noin vuosi sitten epäillen reikihoidossa. Epäilyni ei sen jälkeen paljoa lieventynyt, mutta se teki kyllä vaikutuksen, kun hoitaja näki hoidoissaan kohdallani pöllön.
On lapsuuteeni toki täytetty pöllöversio kuulunutkin. Mutta nyt oli hoitajan sielun silmissä valkoinen, viisas pöllö.
Olin pienesti tyytyväinen.

Ja siellä se nyt siis pötkötti, karheaturkkisena ja kimaltavahileisenä laajassa astiassa. Pää kallellaan, silmiä piti erottaakseen vähän etsiä. Nostelin eri variaatioita, mutta päädyin ensimmäiseen, koska sen katse oli kaikista selkein. Näin kuvittelin.

Matkalla kassalle näin toisenkin, savipöllön, mutta sen muoto muistutti hyljettä. Hylkeet ovat hienoja, mutta en yhdistä niihin tärkeää viisautta.

Pöllön voi ajatella hieman pelottavaksi yölentäjäksi tuijottavine silmineen. Pääkin kääntyy epäluonnollisesti akselinsa ympäri. Luonnossa en ole koskaan pöllöä tavannut.

Mutta jotenkin siellä kaupassa valintojen hetkellä tuli ajatus, että ikävissä tilanteissa, joita usein edeltää hankala ajatus, pöllön hahmo näkyvällä paikalla, sen pään kallistus ja tuijottava katse: ne muistuttavat jostain viisaasta ajatuksesta ja hyvistä valinnoista.

Joulupöllölläni on minuun rauhoittava vaikutus.

Siksi saattaa olla, että siitä tulee kotiini enemmän kuin kausituote.