Entinen liberaali sivistyspuolue rajoittaa korkeakouluopiskelua

 Tässähän taitaa tulla kiire, ajattelin, kun luin uutisen tiede- ja kulttuuriministerin aikeesta rajoittaa yliopistoihin valittavia opiskelijoita ensikertalaisiin jo ensi vuonna (Kaleva 21.3.2025). Olen nimittäin hakenut opiskelemaan toista FM-tutkintoa tänä kesänä Turun yliopiston italian pääaineeseen ja saksaan kaikkiin mahdollisiin yliopistoihin Suomessa.  

 En ymmärrä, mihin tämä kokoomuksen logiikka perustuu enkä usko siihen: ensikertalaiskiintiö innostaisi hakemaan heitä, jotka eivät hae kaikkien kiintiössä. Mitenkähän motivoituneita opiskelijoita saadaan pelkistä kiintiöistä innostuneista (jos heitä edes on olemassa).

 Rajoittamista ajaa siis kokoomus, jonka ideologiaa on vastustaa minkään rajoittamista.

 Olenkin ihmetellyt: sivistysporvari, missä olet nyt?

 Kielethän ovat siitä erikoinen ala, että kiinnostus niitä kohtaan on vähentynyt, mutta yliopistoihin kieliä on vaikea päästä opiskelemaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö on onneksi myöntänyt puoli miljoonaa euroa saksan, ranskan ja venäjän pilottihankkeeseen, jossa ko. kieliä pääsisi opiskelemaan ilman aiempaa osaamista. Pääsykriteereistä ei ole vielä päätetty. Rukoilen iltaisin, että valintakriteerit eivät rajoitu nuoriin tai ensikertalaisiin.

 Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopistossa saksaa voi opiskella kaksi opintokokonaisuutta kiitettävin arvosanoin ja hakea sitä kautta Oulun yliopiston avoimen väylää varsinaiseksi opiskelijaksi. Viime vuonna tämä mahdollisuus peruttiin, koska ilmoittautuneita ei ollut tarpeeksi.

 Olen seurannut yliopistoihin hakemiskeskustelua parikymmentä vuotta. Koko ajan se on pyörinyt rajoittamisissa ja ensikertalaisissa. Ratkaisu voisi olla paremminkin joidenkin Euroopan maiden systeemi, jossa kaikki halukkaat hyväksytään, mutta tahti karsii osan opiskelijoita pois.

Kaiken voi tosiaan tehdä reilummin.

(Julkaistu Kalevassa 25.3.2025)

Päätös

Tehkää ihmiset päätöksiä. Selkeitä, varmoja, lopullisia päätöksiä.
Siitä tulee nimittäin hyvä ja kirkas olo.

Olin pyytänyt 7 päivää miettimisaikaa, tarvitsin 3 ja puoli.
Pyytäessäni luulin aavistavani mitä päättäisin, mutta en aavistanutkaan itseäni aivan oikein.

Itse tein päätöksen, mutta ensimmäisen kerran elämäni rajatilanteessa kysyin neuvoa. Kysyin ihmisiltä, joiden ajattelin ajattelevan kylmänviileästi parastani ja sanovan rehellisen mielipiteensä hyvää tarkoittaen.

Konsulteistani kaksi vastasi "ei", kolme "kyllä" ja kaksi vähän näiden väliltä, väljyyttä jättäen.
Lähes kaikilla kyselyyni vastanneilla oli hieman erilainen ja perusteltu näkemys.

Vedottiin vapauden ihanuuteen ja jopa tapauksessa ilmeneviin mahdollisuuksiin, mikäli tipahtaisin kyydistä.
Toisaalta muistutettiin mukana pysymisestä ja toimeentulosta.

Samanlaisiakin kohtaloita oli, vapautta ja irrottautumista uuteen.

Moni vetosi tällaisten päätösten monimutkaisuuteen ja vaikeuteen, joihin ei olemassa oikeita vastauksia. Vastaus osoitti hyvää ihmistuntemusta, sillä siitä minulle kyllä pitääkin erikseen muistuttaa.

Kiitos kaikille osallistuneille. Käännyn puoleenne myös jatkossa elämäni erilaisissa taitekohdissa.

Omat tunteeni ja päätökseni vaihtelivat noin viiden minuutin välein.



Päätin tänään, että aion toimia kuten anottu ja myönnetty on eli pidän kaikki loputkin vuorotteluvapaajaksoni. Käytännössä siis sulostutan työyhteisöäni ensi vuonna kolme kuukautta.

Tuntuu siltä, että nyt on minun vuoroni.

Toimin yli 20 vuotta kuin EK:n märkä uni, työn ehdoilla.
16 muuttoa työn perässä paikkakunnille, joille minulla ei ollut suhteita tai sidonnaisuuksia, mitään entistä elämää.

Jo opin pakkaamaan.

Vieraannuin tavarasta, kuten astiastoista, kirjoista, levyistä ja koriste-esineistä (mutta en tapeteista).

Ääneen olen kyllä varsinkin viime aikoina miettinyt, miten sain maksettua ensimmäisen omistusasuntoyksiöni opintorahalla ja kirjoittajapalkkioilla. Motivaationi oli ilmeisesti suuri, koska jaksoin päivän aikana sännätä juttukeikoilla ja sen ohessa virallisissa yhteyksissä tiedottamassa.



Freelancerarjessa opin olennaista yhteiskunnasta talouden näkökulmasta: Kelan toiminnasta takaisinmaksettuina asumislisinä ja opintorahoina sekä veroprosentin jatkuvasta rukkaamisesta.
Excel-budjetoinnin opettelu johti kiitettävään arvosanaan yliopiston
taulukkolaskennan kurssilla.  Sitä taitoa on hyödynnetty vuorotteluvapaan suunnittelussa. 

Tarkoituksenmukaisia muutoksia olen oppinut sietämään aika hyvin. Suhteeni kotiin ei ole paikkasidonnainen. Se on kiinni ihmisissä, mielekkyyden tunteessa ja tietynlaisessa maisemassa. Esimerkiksi hiekkarannassa.

Päätökseni on rohkeahko sekä taloudellisesti että urallisesti. Edellinen kokemukseni tältä kesältä oli kuitenkin hieno, rohkaiseva.

Kokemuksesta olen myös luottavainen ja toiveikas. Yhtä luonnollista kuin tarvittaessa luopua on kohdata innostavia tilaisuuksia, joille kiljahtaa "totta kai sopii"!
Ne kuuluisat kolkuttavan mahdollisuudet.

Ja päinvastoin kuin edellisellä vuorotteluvapaajaksolla minulla on nyt suunnitelmiakin ajan kuluttamiseksi.

Jos kaikki menisi kuin ajattelen, saatan jopa hyödyttää yhteiskuntaa.