Kirjavuosi 2026/18
Tämä on ensimmäinen lukemani japanilainen dekkari ja sen tunnelma on leppoisan piinaava - ja kohtelias. Poliisitkin kuulestelevat niin nöyrästi, että häirintäänsä anteeksi pyytelevät.
Yksinhuoltajaäiti tekee äkkiraa'an ratkaisun vainoavalle entiselle aviomiehelleen. Heinäkuussa 2026 kuollut entinen sähkömies Keigo Higashino näyttää miltä hengen lähdettäminen tuntuu ihmisestä, jolle se ei ole arkityötä. Teko tuntuu täydelliseltä avuttomuudelta ja hätäännykseltä.
Tilanteeseen avuksi saapuu yllättävä taho: naapuri, tuo "kammottavan rauhallinen ja älykäs ihminen". Mutta miksi?
Selvittelyjen roolit eivät ole yksioikoiset. Monella on kykyä ja halua tutkia rikosta, esimerkiksi matemaatikolla ja fyysikolla, joiden osallisuus onkin ratkaisevaa. Lukijan ei tarvitse arvailla, sillä tekijä tulee tiettäväksi heti aluksi.
Higashino luo dekkariin lempeää kerrontaa, hyvin hillittyä romantiikkaa ja harkitsevia käytöstapoja. Murhamysteeriä avataan erittäin yksityiskohtaisesti ja se onkin kimurantimpi kuin aluksi arvaakaan.
Dekkari on myös dialogipainotteinen, minkä luontevuus vaatii paljon kirjailijalta.
Kulttuurisanastoa viljellään maltillisesti. Tutuiksi tulivat ainakin fusuma (liukuovi tai -seinäke) ja tapauksessa ratkaiseva kotatsu (altalämmitettävä pöytä). Päähenkilö työskentelee bento-eväsravintolassa.
Uskollisen naapurin (Yōgisha X no Kenshin) on kääntänyt Raisa Porrasmaa. Suomen kieli rullaa vaivattomasti ja kuvaavasti.
Ahdistunut tarina pakottaa myös kysymääm kuinka suuri voima rakkaus voikaan olla sekä elämässä että kuolemassa ja miten pakottava syyllisyyden taakka.
Täältä löytyy myös vastaus siihen miksi matematiikkaa kannattaa opiskella, mutta en enää muista, miksi. Ehkä siksi, että sen avulla voisi tosiaan ratkaista rikoksiakin.
