Jäähyväisvärit on mestarikuvaaja Schlinkin hiljainen novellikokoelma sisäsiisteistä suhteista ja menneestä nuoruudesta

Kirjavuosi 2026/10

Jäähyväisvärit alkaa kohtalokkaan hetken äärellä, jolloin kauhusta jäykkänä katsotaan ikkunasta ulos tietämättä miten toimia. 

Näin käy Philipille, jolla melkein oli loistava ura DDR:ssä kybernetiikan ja informatiikan tutkijana. Totalitaarisessa systeemissä hän teki lähes pahimman mahdollisen liikun parasta ystäväänsä kohtaan, joka nyt on kuollut. Ystävän tytär saapuu Philipin elämään ja säikäyttää tämän alkamalla tutkia isänsä kohtaloa Stasin arkistoista.  

Novellikokoelma sisältää tavanomaisia elämänkuvauksia kuten vaimon vaihtamisen nuorempaan, salasuhteita sekä muita läheisimpiä epätäydellisiä ihmissuhteita. 

Tarinoiden näkyvä maailma on vahvasti porvarillinen, perhekeskeisiä hyväosaisia saksalaisia elelee hallituin elein hyvissä ammateissa (Bernhard Schlink, s. 1944, on toiselta ammatiltaan juristi). Suhteet, avioliiton ulkopuolisetkin, näyttäytyvät sisäsiisteinä ja konfliktittomina. Kirjoja, samppanjaa ja matkoja kuluu ilman pröystäilevää yltäkylläisyyttä. Tämä väki osaa hyvän maun.

Mutta, kuten novelliin kuuluu, pinnan alla porisee. 

Ikäihmiset ovat jotenkin synkällä mielellä, pakenemassa jotakin ja jotakin kohti samalla jostakin, yleensä menneisyydestä, kiinni pitäen. Kuolema on läsnä, ja kosto, katumus ja vanhuuden depressio kuten myös lopun ajat ja päälle syöksyvät muistot. 

Ulkoiset tapahtumat ovat vähäisiä, mutta sisäisen kuvaus vahvaa, ajoittain liikuttavaakin, mutta hiljaista eikä sinänsä tuo ikiaikaisiin teemoihin uutta näkökulmaa tai ajateltavaa. Lukija tunnistaa tilanteet, ajattelutavat ja ratkaisut, mutta ei liiemmin ylläty.

Alkuperäisen teoksen Abschiedsfarben kääntäjä Oili Suominen on oletettavasti kyennyt vangitsemaan ihmismielen melankolisen pinnanalaisuuden asianmukaisesti.