perjantai 17. huhtikuuta 2026

Kirottu Istanbul avaa turkkilaisten ja armenialaisten arpeutumattomat haavat

Kirjavuosi 2026/9

Istanbulissa melu syntyy useamman moskeijan yhtäaikaisesta rukouskutsusta. Se on myös Zeliha Kazancın viimeinen havainto sairaalassa ennen nukutukseen vaipumista. 


Zeliha synnyttää Asyan eli Istanbulin äpärän, mikä siis on kirjan alkuperäinen nimi (Bastard of Istanbul). Hänestä kasvaa perinteitä kartteleva nuori nainen, jolle suurin jumala on Johnny Cash

Arizonan yliopiston apulaisprofessori Elif Shafak on brittiläis-turkkilainen kirjailija, joka voitti alle 30-vuotiaana kaikki merkittävät turkkilaiset kirjallisuuspalkinnot. Hänen oppitaustansa sukupuolen tutkimuksessa välittyy juonen naisvetoisessa maailmassa. 

Kirotussa Istanbulissa Kazancın suvun naiset asuvat keskenään perinteisessä turkkilaisessa konakissa, sillä kaikki suvun miehet yhtä lukuun ottamatta ovat menehtyneet, enimmäkseen oman hökeltämisensä ansiosta. Tarina kietoutuu turkkilaisten ja armenialaisten jännitteisiin, jotka periytyvät kristittyjen armenialaisten kansanmurhasta ottomaanien aikaan vuonna 1915. 

Shafak hallitsee suvereenisti useat tarinan kertomisen tasot. Kirottu Istanbul on energinen, mystinen, globaali, samaan aikaan sekä iki- että nykyaikainen. Lukija uppoutuu historian ja henkilösuhteiden lisäksi kiehtovasti myös henkimaailman kuiskeisiin.  

Alati vaikeita kysymyksiä vaikenemisesta ja miesten ja naisten perinteisistä rooleista ei väistetä vaan mennään kohti tavalla, joka lopulta yllättää lukijan. 

Oikeassa elämässä Shafak ei voinut välttyä ongelmilta viranomaisten kanssa romaanin armeniankielisten ilmausten takia. 

Usein sivuilta nousee myös terävä ja mausteinen tuoksu. Sekä armenialaista että turkkilaista ateriaa katetaan toistuvasti lähes 500-sivuisen sukukronikan pöytään. Siellä odottavat vaikkapa vasikan kypsennetyt jalat ja täytetyt suolet armenialaisittain. Jokainen luku on otsikoitu jollain kulttuuriin liittyvällä ruoka-aineella kuten pinjansiemenillä tai kuivatuilla aprikooseilla, joilla on kertomuksessa suupalaa suurempi symbolinen merkitys.  


Englannin kielestä on kääntänyt Maria Erämaja. Armenian- ja turkinkielisiä sanontoja ja ruokia ei suomenneta, ehkä näin on viimeiseen asti haluttu pitää kiinni autenttisuudesta. Erämaja on kyllä tehnyt humoristisen onomatopoeettisen havainnon muokatessaan Tchakhmakhchian-sukunimestä väännöksen Jotakin Jotakian. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti