Eddy Bellegueule ottaa kirjallisuuden välineekseen päästä pois kotikylästään Hallencourtista ja menneisyydestään, jossa hän on ollut koulukiusattu ja nöyryytetty homo. Se tyyppi, joka viimeiseksi valittiin liikuntatunneilla joukkueisiin.
Eddy aloittaa matkan kohti hyväksyntää ja ylempää luokka-astetta, jota on hankala määritellä. Koodeista ja säännöistä ei varsinaisesti puhuta. Sujuvantuntoisesti hän muutoksen kuitenkin tekee.
Taidelukio Amiensissa on Eddyn sinnikäs irtiotto kouluttamattomasta, köyhästä perhetaustastaan, jota hallitsee karkeus, televisio ja rasismi. On selvää, että hän samalla tekee henkistä isänmurhaa.
Muutos alkaa opiskelukaveri Elenan yläluokkaisessa kodissa missä Eddystä tulee Édouard. Eriytymisen ja näyttämisen tarve sekä kostonhalu ovat nuoren miehen ajovoimat, iloisen positiivisesta asenteesta ei ole tällä tavoitteiden tiellä tietoakaan.
Samalla hän vapauttaa seksuaalisen suuntautumisensa valloilleen ja kokee tyytyväisyyttä oman itsensä löytämisessä ja toteuttamisessa.
Käänteentekevä on lukiossa luennoiva filosofi Didier Eribon. Hän tekee Édouardiin vaikutuksen samankaltaisella henkilöhistoriallaan. Hän myös vaikuttaa É:n vahvaan pakkomielteiseen unelmaan päästä opiskelemaan korkeakouluun Pariisiin (kuin Tšehovin Irina-sisar hokiessaan: Moskovaan, Moskovaan!).
Vimmainen muutosmatka kohti täyttä pariisilaiselämää pistää pohtimaan itseohjautuvuutta tai kohtalon osuutta. Lisäksi huomaamme, että myös paikoilla on suurta merkitystä ihmisen kasvussa ja muuttumisessa.
Oikeassa seurassa Windsorinsolmu kravatissaan É pääsee niin ylellisiin paikkoihin, että hän tuskin niistä aiemmassa elämässään edes tiesi, osasiko kuvitellakaan. Mutta onko muutoksensa sisäistä ja todellista?
Édouard Louis kirjoittaa selkeästi ja suoraan, raskaatkin aiheet käsitellään arkisesti ja todentuntuisesti, inhimillisesti. Hän ei teeskentele, ja mikäli tekstiä on todellisuudesta muuteltu, se kerrotaan alaviitteessä. Tämä kertoo myös tunnollisuudesta.
Louis'n viides teos on kirjeromaani valokuvilla, teemoiltaan kuin edellisensäkin: köyhyys, homofobia ja yhteiskuntaluokka. Omakohtaisesti kirjoittava Louis on Ranskassa myös poliittinen kannanottaja.
Suomessa Lilla Teatern on esittänyt Louis'n romaaneihin perustuvan näytelmän.
Kirjan on suomentanut Lotta Toivanen.
Ajatushelmi: "Muutosprosessissa yhtä tärkeitä ovat ihmiset kuin se, millaiseksi muutumme." Sekä solvaukset, joita saamme, lisää Eribon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti