Kirjavuosi 2026/6: Pelon hikipisaroista syntyy sinfonia

Joitakin asioita tulee säännöllisesti mietittyä ja nyt taas kuten että miten säveltäjä Dmitri Dmitrijevitš Šostakovitš (1906 - 1975) selvisi Stalinin Neuvostoliitossa. Ehkä tuurilla, noudattamalla näennäisesti sääntöjä sekä kirjoittamalla musiikkinsa niin, että se sisälsi yhteiskunnallisia viitteitä, joita kuulija osasi kuunnella, tai sitten ei?  

Oululaisen Aapo Kukon tuore Punainen Beethoven taitaa olla niitä harvoja sarjakuvateoksia, joita on tullut luettua. Esipuheessa hän kiinnostavasti, sanataiteellisen ansiokkaasti esittelee lähtökohtia, jotka johdattivat luomiseen. Ihan kylmästä Kukko ei siihen alkanut. 

Pidän tätä rohkeanakin vetona, sillä nykyaikana voi joutua puolustelemaan elävien ja kuolleiden neuvostoliittolaisten ja venäläisten taiteilijoiden esiin nostamista. Toivon toki, että Punainen Beethoven ymmärretään vastalauseena kaikenlaisille ukkojen diktatuureille, heitähän edelleen maailmasta riittävästi löytyy, ja että teosta luettaisiin etunojassa kunnioituksena henkisesti massiiviselle säveltäjälle, taiteelle, musiikille. 

Säveltäjä oli ja ei ollut Stalinin suosikki, vähän vuodesta ja tilanteesta riippuen. Ei tuntunut turvalliselta, kun Pravda-lehdessä Mtsenskin kihlakunnan lady Macbeth (1936) tuomittiin "sekasotkuksi" (сумбур). Sarjakuvien ruuduilla säveltäjämestarilla pisaroi usein tuskan ja pelon hiki otsalla sekä valveilla että unessa. 

Tukiverkot eli kotielämä Šostakovitšilla oli kunnossa, se oikeastaan korostuu tarinassa kuten ystävyydenkin hetket säveltäjä Aram Hatšaturjanin, runoilija Anna Ahmatovan sekä Stalinin vainoissa lahdatun marsalkka Mikhail Tukhachevskyn kanssa. 

Lisäksi säveltäjästä ja sävellyksen professorista tuli Galinan isä ensimmäisestä avioliitostaan fyysikko Nina Varzarin kanssa. Kolmas vaimo, filologi ja kustannustoimittaja Irina Supinskaja oli topakka miehensä tukija. Maksim-pojan kanssa vaikutti olevan hyvät, läheiset ja avoimet välit.  

Sarjakuvasinfonia puhuttelee yleensä kulttuurihistorian ja poliittisen historian ystäviä ja osaltaan vahvistaa niitä käsityksiä ja tietoja, joita tuosta ajasta ja taiteilijoiden osasta siinä tiedetään. Mustavalkoinen on asiallinen väri 30-40-luvun kauhun terrorin kuvaamiseen ja käärme NKVD:n symboliksi. 

Ankara tupakoitsija kuoli keuhkosyöpään. Alun perin pietarilainen Šostakovitš on haudattu Moskovaan. Hänen syntymästään tulee syksyllä kuluneeksi 120 vuotta.

Klassisen musiikin toimittaja Jaani Länsiö on laatinut perusteellisen jälkikirjoituksen, joka taustoittaa problematisoidenkin säveltäjän teosten yhteiskunnallisia taustoja.

440-sivuinen teos on jo ennakkotilattavissa Zum Teufel -kustantajalta.