Pyhä tylsyys

Pyhäinpäiväviikonloppu oli kuten pitääkin: harmaa, kirkas ja henkisyyttä tavoitteleva.
 
Tungeksin hautausmaalla kuten niin monet muutkin. Ikkunoideni eteen sain vetää olemattomat verhot. Pyhäinpäivään on kirjoitettu sosiaalinen lupa tehdä niin.

Samalla tavalla vakavaan, hilpeyden ja keveyden ulkopuolelle asettuvat muutkin lempijuhlani, itsenäisyyspäivä ja pääsiäinen. Varsinkin pitkäperjantain raskaus, josta sitten terävästi alkaa kevät.

Luonto oli hoitanut tilanteen loistavasti niin, että sunnuntaina-aamuna saimme herätä asianmukaiseen sumuun. Taustalla päivän aikana kuitenkin välähti häivähdys aurinkoa jo.

Olen jatkanut johdonmukaisilla elämänvalinnoilla. Jätin ensimmäistä kertaa työurallani ilmoittautumatta firman pikkujouluihin.
Syyt eivät ole täsmällisiä tai hygieenisiä. Elämäni pikkujoulut ovat aina olleet siistejä tapauksia.
Tykkään glitteristä ja bling-blingistä.
Mutta tiistain-lapsena siirryn kaikissa bakkanaaleissa  epämukavuusalueelle.
Olen huono kepeydessä.

En ole elämyshakuinen. Hyvin ajoittain pidän siitä, mitä kutsutaan "tylsyydeksi" tai "tapahtumattomuudeksi". Matkoilla välttelen suorittamista, parhainta huvia on pysähtyminen ja ympäristön huomioiminen. Aika kuluu aina ja aina liian nopeasti. Pään sisällä tapahtuu paljon.

Pyhäinpäivä lie tarkoitettu mahdollisuudeksi jonkinasteiseen henkistymiseen. Se saattaa merkitä mielen avaamistakin. Ensimmäisenä ei tulisi mieleen yhdistää Kaj Chydeniusta ja kirkkoa. Mutta tuollainen asennehan on pinnallinen, hutiloitu. Molemmissa tapauksissa on kyse hengen maailmasta, sekä runoissa, sävellyksissä että uskonnoissa. Chydeniuksen ja laulaja Taru Nymanin konsertin aluksi säveltäjä siteerasikin Karl Marxia, joka siteerasi Pääoman kanteen Danten Jumalaista näytelmää: "Kulje omaa tietäsi ja anna ihmisten puhua mitä puhuvat".

Kaikenlaisia valintoja viime aikoina miettineenä ja toteuttaneenakin koin jonkinasteista helpotusta.

Ihanaa. Ei tarvitse bilettää, jos ei halua.