Kotkalaista Johannaa yhdistää Eva Brauniin kaksi itsemurhayritystä, uinti sekä Braunin päiväkirjan vanha saksalainen kirjasintyyli sütterlin, jonka isoäiti opetti Johannalle.
Nuoruuden ystävä, tai sellaiseksi luultu, houkuttelee Johannan tämän harvinaisen kirjoitustaidon turvin täydentelemään eli väärentäen jatkamaan Braunin päiväkirjaa. Alkuperäinen on hallussa ystävättären saksalaisella äkkiväärällä pasifistimiehellä.
Rahaahan painoksella he kaikki kolme toki tienaisivat, tilaajakin tiedossa, kun homma vain hoidettaisiin kirjoittamisen yksityiskohdista tarkoin huolehtien.
Kirjailijuuttakin yrittänyt ja käyttöohjeiden kääntäjäksi päätynyt Johanna herättää Braunin eloon Garmisch-Partenkirchenin kilpailuissa vuonna -36. Väärentäjä kiintyy kohteeseensa, liikunnalliseen, tunteikkaaseen ja turhautuneeseen Brauniin matkimiseen saakka.
Johannan kuvaamana Braunin miesystävä on tunnekylmä tai ainakin tunneilmaisultaan kömpelö, bakteeripelkoinen ja neuroottinen ja siksi suututtaa Braunia toistuvasti. Rakkaudentunnustus Hitleriltä on suurin piirtein ainoa asia, mitä natsipiireissä hyljeksitty Braun odottaa (uima-altaan lisäksi, jota hanketta Martin Borman torpedoi).
Hitleriä tässä verrataan näppärästi nykyajan pitchaajiin ja slushaajiin sekä terveellisten elintapojen vaalijiin; kasvissyöntinsä ja absolutisminsa toki todeksi tiedämme.
Ironissävytteisessä tarinassa vuorottelevat Braunin kuvitteellinen elämä, historialliset knoppitiedot zeitgeistista kuten (juutalaistaustaisista) dirndl-mekoista, kansallissosialistien sisäpiireistä vaimoineen ja vähän epätoivoisen ja lapsellisen oloisen Johannan monin tavoin paineinen elämä. Mistään näistä ei huvittaviakaan piirteitä puutu, eikä jännitystä, mikä lie oleellista huijauksien elinkaaressa.
Natsien sipulinkatkuiseen hien hajuun palataan kumman usein.
Jari Järvelän omintakeinen teos kujeilee ja hämmentää. Se olisi ansainnut ehkä viisikin tähteä, mutta rakkaustarina, joka sekin mukaan mahtui, onnahteli siitä huolimatta, että juoni on muutoin taitavasti virkattu.
(Kohauttavaa on, Wikipediasta tarkistaen, että 30-luvulla hääparit saivat Saksassa Raamatun sijasta Mein Kampf in, jota niin ikään tässä siteerataan. Ja kyllä, kovin on raskassoutuisen kuuloista manifestointia.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti